Massit alkaa olemaan lopussa. Viimesiä ropoja siellä täällä kämpässä. 10-, 20-senttisiä sohvan välissä, keittiön pöydällä, pyykkipinossa olevien housujen taskuissa. Kaksi euroa seitsemänkymmentä senttiä valuuttaa kuluttaa Suomen kansalaisella. Käsi lippaan ja kunnianosoitus valtiovallalle. Minä olen tässä, te olette siellä jossain. Jokin meitä yhdistää, mutta en oikein tiedä mikä muu kuin se, että samassa paskassa lillutaan kaikki. Katsotaan vaan asioita vähän eri kantilta.
Sossun tädin lämmin hymy tuo pientä valoa arkeen, vuokrat on rästissä ja autosta vietiin kilvet. Alkaa ruho laihtua pikkuhiljaa ja töitäkin pitäisi etsiä. Kenkää kolmesta edellisestä työpaikasta. Tarjoan pientä lisäkorvausta vastaan mainostilaa autoni kyljestä, joka lojuu lähiön parkkipaikalla. Paskaisena ja värittömänä kuin minäkin, Suomen kansalainen.
Teipit auton kylkeen. Niissä lukee "Sosiaalitoimi, kuuma linja", numeroa en viitsi teille tässä nyt antaa, loppuu tuet minulta.
No tuli ne sossumassit sieltä lopulta. Ostin vaaleaa leipää, lauantaimakkaraa ja coca-colaa. Leipä ilman voita pöydälle, siivu lauantaimakkaraa päälle ja cokista naamaan. Kyynelsilmin nautin makuelämyksestä, jota en ole hetkeen tuntenut. Kiitos valtiovalta, kiitos sosiaalitoimi, olen ylpeä Suomen kansalainen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
