Satuja jonkun toisen suusta kuunneltiin,
ja niihin uskottiin.
Ne kai meidät rikkoi, noi sadut kierouden.
Ne kai meidät särki, peitossa sen kauneuden.
Jos aika vain antaa anteeksi,
ja voisin vielä palata.
Ois varmaan tärkeempää puhua viimein,
eikä vain halata.
Ota mut silti syvälle syliis, kun aikani koittaa.
Sut tahdon hetken ees omistaa.
Niin kuin joku siinä sadussa sai.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi