Kysymys kuin menneisyydestä,
vanhalta tarhakaverilta kadunkulmassa...
Miten menee? Häntäkö kiinnostaa?
Mutta todella voisin itselleni tuon kysymyksen esittää ja todeta: ei mene, ei niin mihinkään suuntaan.
Kuin olisin kukka virrassa jumissa kahden kiven välissä muiden lipuessa ohitse... tai no enhän minä kukka ole, risu ehkä... mutta kaunis sellainen,
Sellainen joka voisi vielä versoa jos se laitettaisiin maljakkoon...
Vastaan kuitenkin hänen vanhenneille kasvoilleen, että hyvin menee... hän toteaa itselläänkin menevän hyvin...
Sitten eroamme me kaksi valehtelijaa...
Eihän esikoulussa itketty toisiamme vasten...
ei silloin ollut syytä>
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mielenkiintoinen runo, hieno