kynttilät valaisevat huoneesi luoden tunnelman ympärillemme
sinä katsot minuun hymyillen
samalla ehkä hiukan peläten, epäröiden
otat kiinni lanteiltani ja nostat minut syliisi
kiedot vahvat käsivartesi ympärilleni
kaadumme sängynpeitteelle
katseesi vaeltaa kehollani vapaana
haparoiden sormin riisumme lapsuutemme pois
huulesi kaulallani, niskallani, huulillani
samalla tiedän etten ole ensimmäises
en anna sen häiritä
tunnustelet ihoani
kehoani
tuntuu kuin meistä tulisi yhtä
kuin emme olisi enää kaksi eri ihmistä
vaikka olen mies
olen jykevä
elementtini on tuli
olen peloton yleensä
mutta sinun kosketuksesi sammuttaa tuleni
se saa minut pelkäämään
pelkään että olen rakastumassa sinuun
en tiedä miten rakastetaan
sinä saat sen tuntumaan niin helpolta
kielesi lipuu alemmas rintakehälläni
sinä saat sen tuntumaan niin hyvältä
alemmas
alemmas
onko rakkaudella lopuksi niin suuri merkitys
vai onko kyse pelkästä halusta
alemmas
alemmas
kyllä, minä rakastan sinua
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tunnelma on tunnekuohujen valloittama, kuin ne peittäisivät alleen todellisen ahdistuksen. rakkauden ja halun sekoittamisen vaara tulee tässä hyvin esiin. Kirjoitettu aidon tuntuisesti.
Lopun 'onko rakkaudella lopuksi niin suuri merkitys' tuntuu niin sydäntäsärkevältä ajatukselta, kuin ajatus olisi osa seuraavan aamun henkistä krapulaa.