Kuule ruma maailma, mitä mulla on sanottavana.
Vaikkei ketään kiinnosta, on pakko avautua.
Kateus kasvaa katkeruudesta,
kaikki muut tunteet kuolee sen rinnalla.
Ja nyt olen vain ahdingossa,
itseni ja tunteideni kanssa.
En tiedä mitä ajatella,
miten toimia.
Katkeruus sisälläni vie voimia.
Enkä pysty enää peiliin katsomaan.
Se mitä sanoit näkyy nyt kasvoillaan.
Sanat tappavat lyöntiä paremmin,
ja jäävät kiduttamaan sieluanikin.
Ei ole ketään joka ymmärtäisi,
miltä tuntuu olla ruosteinen lusikka vierelläsi.
Itse synnyit kultalusikka suussasi,
minä hopea, jonka elämä ruostutti.
Selite:
Eipä tästä voi sanoa tämän enempää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hopianki saa tosi kiiltäväksi ja onhan se kestävempääki ku kulta, Hienoja kielikuvia sisältävä koskettavan puhutteleva runo.