Ja taas se huutaa,
ottaa kädestä kiinni.
Käskee lopettamaan,
mikset voi olla normaali?!
Ei sitä voi enää lopettaa,
se on itse jo päätetty.
Mieli käy jo omaa sotaa.
Tiimalasikin tyhjätty.
Ja taas silmukka kiristyy kaulassa,
karjuu taas lopettamaan.
Ei se auta, oon jo pulassa.
Riittäisi että oppisi ymmärtämään.
Lopulta vedetään lattia alta,
elinvoima lakkaa olemasta.
Ja siten löytyi paikka maailmalta.
Kuolleiden sureminen on itsekästä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
surullinen..ja ehkä hieman hämmentävä..en tiedä miksi...kaunis jollain tapaa ja ehkä hieman kylmäkin... mutta upea on!:) tykkään!!!