Vuoksesi, luoksesi manalaan
Sinä, paholaisen kätyri,
kuristat minua elämäni nuoralla,
tunnen sen katkeavan vasten kaulaani,
tahdot minut mukaasi manalaan.
En olisi halunnut nähdä kasvojasi,
mutta matkalla tänne,
toisenlaiseen tuonpuoleiseen,
en voinut pitää katsettani kurissa.
Houkuttelit, viettelit, jäin turhaan janoamaan,
ja ennen kuin huomasinkaan,
olinkin jo matkalla vajoamaan,
vajoamaan valheisiisi.
Selite:
Tälläistäpä häiriintynyt mieleni keksi ahdingossa ollessaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ahdingossa keksit näköjään loistavia runoja!
Runosi kosketti! Sanat joissa kerroit tunteista ei olleet pelkkää sanahelinää, lukija pystyi tuntemaan jokaisen sanan ihollaan! Siihen moni runoilija ei pysty!
Pidin paljon tästä, kiitos siis!
Tosi upea runo!
Ja hyvää syntymäpäivää:)
Hieno runo, kirjoita lisäääääää!! :)