tuhlaajatyttö

Aurinko
se oli korkealla jo, kun nousit.
Katsoit häntä siinä, vieressäsi.
Hän oli taas kaikkea, mitä halusit.
Ja hän nukkui
hiljaa hengittäen.

Ja sinä toivoit ettei kello olisi paljoa,
tai aurinko vielä
niin korkealla.
Jottei tarvitsisi muistaa:
aamu, se tarkoittaa lähtöä.

Tahdoit vaan suudella
nukkuvan miehen niskaa
silittää karheita hiuksia
salaa
ettei hän herää

Olitko hulluna häneen,
vai käsien lämpöön,
sormiin omiesi lomassa?

Sinä pelkäät aamuja
hitaasti matelevia minuutteja
raukeita tunteja vieraissa lakanoissa
Kun tahtoisit vaan jäädä siihen
hänen kanssaan
aamukahville.
Mutta jos hän ei pyydä?

Aamun hiljainen haikeus
kuristi kaulaasi.
Vihasit hyvästejä ja aamukahvilta maistuvia,
viimeisiä suudelmia.

Noukit laukkusi ja lähdit
pesemättä ripsiväriä poskiltasi,
katsomatta enää taaksesi.
Eilen illalla muistat toivoneesi:

ehkä hän pyytää sinua jäämään.