Nimetön
Sovitaanko näin,
että vaatteemme koskaan
olleet lattiallasi nurinpäin
niin en vajoa siihen aikaan?
Unohdetaan menneet
ja myönnetään,
että tunteet ovat kuolleet
tai ainakin niitä näivetetään.
Tai ainakin niin itselleni
niin uskottelen.
Olen sinulle vatmaan talvi, joka meni.
Mieleesi tuskin enää palailen.
Haudataan muistot suhteemme
ja se alussa ollut taika.
Unohdetaan se virheemme
ja luotetaan että muistot multaa aika.
Tai ehkä jopa kultaakin.
mutta silti elämästäni katoat
mutta varmaankin
sitä juuri haluat.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi