silvery

Viimeinen savuke sujahti ulos askista. Huulet puristuivat filtterin ympärille ja sytytin napsahti tutusti. Keuhkojen täyttyessä myrkyistä, joiden vaarallisuus ei enää miestä huolettanut, hän katsahti kelloaan. Puoli yksi. Helvetti. Tyhjälle metrolle aika taisi olla arvotonta, kun se näin matelee. Hänen mielessään kävi etummaiseen vaunuun juokseminen. Sen tuulilasin rikkominen ja eteen hyppääminen. Joku koettaisi varmasti estää. Varmasti. Sitä hän oli hokenut itselleen silloilla ja kerrostalojen katoillakin. Mies tunsi uuden yskänkohtauksen tekevän taas tuloaan. Lähin tanko oli senttien päässä kourasta kun se iski. Kohta hän huohotti sikiöasennossa vaunun lattialla. Montaa ei enää jaksaisi, kun jumalakaan ei vastaa vaikka kädet oli kohdusta asti ristiin ruuvattu. Silti sisin jaksoi vielä ravita lapsellista toivoa paremmasta, joka tuhkasta päätään feeniksin lailla nostaisi. No, eiköhän se kohta tajuaisi, että feeniks on vain vanhan kansan kuvitelma, joka ei enää lohduttanut kun joutui viettämään päivänsä peittonaan pari metriä multaa. Mies oli noin kahdenkymmenenviiden, vaikka sitä ei kukaan häntä silmiin katsonut uskoisikaan. Hän poimi pudonneen savukkeensa erään penkin alta.

Oltiin asemalla, jolla ei ole mitään väliä. Kyytiin nousi mummo joka sivusilmällä vaikutti tutulta. Savuke tuli tumpattua ja rynnättyä auttamaan häntä kassin kanssa, joka ei ollut raskas ja jonka kantamiseen ei kukaan kenen sydän vielä löi olisi apua tarvinnut. Hämillään mummo mumisi jotain, jonka voisi kiitokseksikin joku tulkita, jos kehonkieli oli latinaa. Mummo istui sen lyhyen matkan seuraavalle pysäkille, jolle kukaan ei koskaan jäänyt, mahdollisimman kaukana. Ja metron pysähdyttyä katosi. Mies ryttäsi tyhjän askin ja heitti sen metrin ohi roskakorista. Eipä kuitenkaan vaivautunut tämän epäonnistumisen jälkeen sitä nostamaan ja viemään minne pitikin. Sitähän vartenhan ne siivoajat saivat palkkaa.

Puoli yksi vieläkin. Kello päätyi sinne, minne aski oli yrittänyt.