Älä rakasta
Älä hymyile minulle
Älä silitä päätäni
Älä ojenna lahjaa
En halua
jäädä kiitollisuuden velkaa
Älä kosketa minua
Älä anna suudelmia
Älä sano, että välität
En halua
rakastaa enää tämän enempää
Sillä minä murenen
kun sinä tunnustat rakkautesi
Minä kärsin siksi,
että tiedän
sinun vielä kärsivän
minun vuokseni
Hymyäsi katsellessani
kuvittelen, kuinka julmat tekoni
voivat kääntää
suunpielesi alaspäin
Älä rakasta minua enää
jos yhtään itseäsi
rakastat
Pyydän, älä tuhoa
itseäsi minuun
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oikein kauniisti kirjoitettu ja muutenkin pidän tästä kovin, vaikken itse olekaan tällä hetkellä yhtään samassa tilanteessa.
Mutta ehdottomasti suosikkeihin!
Oi, tämä on ihana. Pidän kovastipaljon tästä runosta =)
Itse olen joskus myös pyöritellyt tälläistä ajatuskulkua päässäni, mutta sinä sait sen kauniimmin runoksi :)
Jollain tavalla runosi saa uteliaaksi ja odottamana tarinan päätöstä, että mitä lopulta tapahtui: kumpi tuhosi kumman vai tuhosiko kukaan ketään jne. Pidin sis.