Darkangel

Sain kuulla sun lähteneen pois. En voi uskoa sitä todeksi. Kuka lähtee seuraavaksi? Sitä en tiedä, mutta sä olit mulle läheinen ja todella tärkeä. Miksi sä lähdit pois? Siihen ei kukaan saa vastausta ikinä. Olin kerran sun kanssasi meidän pihalla, oli talvi. Me seisottiin hiljaa vierekkäin, ja katseltiin taivaalle jossa näkyi tähtiä. Se oli ihanaa kun olit mun vierelläni.
Sitten eräänä päivänä tulin luoksesi ja äitisi oli mua vastassa. Näin heti ettei kaikki ollut hyvin, äitisi oli itkenyt. Äitisi iloinen ja mahtava luonne oli poissa, tilalla oli surulliset silmät ja kadonnut sielu. Hän kertoi sinun lähteneen pois eilen yöllä. Tunsin kuinka kyyneleet sumensivat näkökenttääni. Itkin siinä pihalla hiljaa ja kaipasin sua. Muistan kun katsoin sua viimeisen kerran silmiin, niistä puuttui se iloisuus, joka oli sun silmistäsi näkynyt. Sun silmät katsoivat vain tyhjään ja olivat sumeat.
Vaikka siitä on melkein vuosi, mä ajattelen sua yhä. Sun naurusi piristi heti päivää ja sun kanssasi oli helppo jutella. Sä et ollut kuin muut jätkät, sä halusit kuunnella aina ja lohdutit mua. Mä tiedän että olit kokenut kovia, mutta miksi teit jotain niin typerää itsellesi? Sulla olisi ollut koko elämä aikaa parantaa oma elämäsi. Jossakin vaiheessa elämääsi sotkeuduit viinan ja huumeisiin, sekö vei sun elämän halusi? Mä muistan sun kasvot ja sun äänesi, joka oli päättäväinen, mutta lämmin. Kävelin talvi-iltana kadulla ja mietin sua. Mikset voisi vielä kerran tulla takaisin, niin voisin sanoa sulle hyvästi. Sä et palaa, tiedän sen, mutta silti vain jaksan odottaa sua takaisin.