Loppu
Luulin sitä painajaiseksi, mutta sitä sei ollut. Heräsin sairaalasta, päätäni jomotti, laite sänkyni vieressä piippasi. Katson ikkunasta ulos, oli kaunis aurinkoinen päivä. Katson ympärilleni, en näe sinua missään. Olen yksin huoneessa. Kuulen vain miten huoneen ulkopuolella huudetaan, siirrellään tavaroita, kävellään ja juostaan. Muistan eilisen illan hämärästi. Muistan kuinka pelattiin kavereiden kanssa korttia ja maisteltiin vähän viinaksia. Sinä et juonut, koska olit autolla liikkeellä ja sinun oli mentävä yöksi kotiin. Muistan, kuinka pidimme toisiamme kädestä kiinni. Emme olleet kertoneet vielä kellekkään että oltiin menty kihloihin. Halusimme ptää sen jonkin aikaa vielä salassa. Lähdin mukaasi kun sun oli aika lähteä. Ulkona oli kylmä, lunta ei ollut vaikka oli jo joulukuu. Sinulla on huomenna synttärit. Olin ostanu sinulle lahjan, annan sen sinulle sitten myöhemmin. Ajoimme kaupungin toiselle puolen sinu vanhempiesi luokse. Matkaa oli vielä jäljellä noin 20 kilometriä. Kaarsimmen sen jyrkän mutkan jossa oli sattunut paljon onnettomuuksia.. Auton perä lähtee luisumaan yhtäkkiä. Luisuu pitkin vastaantulijoiden kaistaa. Menetät autos hallinnan täysin. Kunnes vastaan tulee auto joka ajaa suoraan kylkeemme..
Lääkäri saapu huoneeseen kertoi minulle surulliset uutiset. Sinä et ollut selvinnyt. Olit nukkunut pois noin puoli tuntia sitten. Purskahdin itkuun. Sinun ja minun vanhemmat saapuvat huoneeseen. Me kaikki itkemme. Lääkär poistui hetkeksi huoneesta ja sanoi tulevansa pian tarkistuskäynnille ja ettei minua saa rasittaa liikaa. Äitisi tuli vierelleni istumaan, halasi minua. Ja kertoi kuinka onnellinen olit minun kanssani. Kuinka olit viimisillä voimillasi sanonut kuinka paljon rakastat minua ja kuinka haluaisit pyytää anteeksi siitä mitä tapahtu. Pahoittelit sitä ettei saatu olla kauempaa yhdessä. Purskahdin rajumpaan itkuun. Heti sen jälkeen laitteet alkoivat hälyttää. Silloin ajattelin että pääsen taas sinun luoksesi. Kuolema olisi minullekkin parempia. En kestäisi tätä tuskaa yksin. En halua jatkaa elämää ilman sinua. Kuulin kuinka lääkärit ryntäsivät huoneeseen. Yrittivät elvyttää minua. Mutta minä en heränny enään. Tänään oli syntymäpäiväsi.. Kumpikaan meistä ei selvinnyt. Lensimme enkeleinä taivaaseen. Olemme siellä onnellisia ikuisesti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Surullinen. Lopetus ei tee tarinasta yhtään kauniimpaa, ainakaan mun mielessä, koska kuolemassa ei oo romantisoitavaa... Kuolleen sanat - viimeisillä voimilla kertoa jne. - on toki koskettavat. Muutenkin puhuttelevaa tekstiä siinä mielessä, että kuoleman edessä elämän merkitys korostuu... Aikamme on rajallinen ja elämä on lahja, jota tulis kunnioittaa. Kuolleiden nuorten omaisille toivoo voimia aina. Ja totta kai sitä, että olisivat päässeet sinne parempaan paikkaan, taivaan puolelle... Onko ihmisellä ikuinen onni kuoleman jälkeen vai jotain muuta? Se on korkeammassa kädessä, ei minun eikä kenenkään muunkaan päätettävissä. Aina voimme toivoa parasta.