Lonelywanderer

Runoilija Lonelywanderer

nainen
Julkaistu:
3
Liittynyt: 1.2.2009

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Elä joka päivä kuin se olisi viimeisesi, koska et ikinä voi tietää koska se viimeinen päivä todella on :)
 

Verho

Muistatko verhon sen
Lapsuuden piilon ainaisen
Vanhempia, kavereita, mummoa ja pappaa
Menit piiloon verhon taa salaa
Löydetyksi tulla halusit vaan
Jotta tiesit että joku sua rakastaa
ja sinut etsiä haluaa

Nyt kun mietit verhoa tuota
Huomaat sen kadonneen iän myötä
Leikki on jäänyt kiireiden taa
Joten kuinka ymmärrät että sua rakastetaan?
Pienet eleet ja teot muistetaan
Ja niillä nykyään rakkautta osoitetaan

Mutta nyt jos tarkemmin ajatellaan
Onko verho vielä kadonnutkaan?
Kun joku sua ampuu rakkaudellaan
Eikö olo olekin kuin aikanaan?
Tunnet piilon vanhan sen
Ja leikin lapsuuden aikojen
Siis kun joku löytää rakkauden
On se kuin leikki lapsuuksien.

Selite: 
Tälläinen runonen tuli mahtavan konsertin jälkeen ulos :)
Kategoria: 
 

Kommentit

!! Tää oli kyl _mahtava_ runo - oikeen kylmät väreet kulki pitkin kehoa. Suosikkeihin ehdottomasti! :)

 

Käyttäjän kaikki runot

Runojen lukumäärä: 
3