Saana

Kun mä kuolen, mun enkeli ei hymyile.
Se itkee.
Vaik ei musta kaunista enkeliä tuu,
Vaan piru.
Oon kuulemma tehny kaiken väärin,
Siks tää on tällasta.
Tää on varmaan ihan mun oma syy,
ite tän valitsin.
Oon ruma, läski, tyhmä,
ja se jota syytetään.
Ihmiset kerta toisensa jälkeen suuttuu,
ja mä ymmärrän.
Ei mulle voi olla mukava,
enhän mäkää oo muille.
Kaikki kääntää selkänsä,
eikä mua kuunnella.
Hajoon polvilleni maahan,
vuodan verta ranteista.
Ja ainoo asia mitä voin sanoo,
tää kaikki on mun syytä.