Olinko vain...
Olinko sinulle kuin eläin johon kyllästyit?
Olinko sinulle kuin koe, jonka testaamisen jälkeen taas lukitsit takaisin häkkiin?
Olinko kuin pienen lapsen lelu, joka rikkoutuessaan vain nostetaan hyllylle, tai viedään kirpputorille?
Olinko vain paperinpala, jonka revit paperisilpuksi, ja heitit roskiin taaksesi katsomatta?
Voin sanoa sinulle vain yhden asian, minä välitin sinusta, ja sinä vain heitit minut roskiin.
Minä pidin sinusta todella paljon, ja sinä vain työnsit minut ulos elämästäsi, ja otit toisen, joka ei edes välittänyt sinusta.
Minä rakastin sinua, ja sinä vain tunteettomasti revit sydämeni palasiksi.
En ole aina mikään maailman ihanin,lempein tai järkevinkään ihminen, mutta minä sentään välitin sinusta.
Toivon että saisin vielä kerran olla kanssasi kahden, ja sanoa, että rakastan sinua, pyytää anteeksi, jotain mitä en edes ole tehnyt, koskettaa, ja halata lämmintä ihoasi, ja suudella kuumia huuliasi.
Mutta tiedän ettei se ole mahdollista, on jo liian myöhäistä. Olet jo toisen, jonkun, joka ei välitä, pidä, tai rakasta sinua.
Kukaan muu ei voi ikinä rakastaa sinua, tavalla, jolla minä sinua rakastan. Aina. >
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi, alkaa itkettämään.. Todella kaunis. Suosikkeihin. <3
Ihana... <3 Koskettava ja kaunis.
Kaunis, tunteellinen runo. Kaipaus loistaa sanoistasi, ja rivityskin oli sujuvaa.
Hyvin kirjoitettu ensimmäiseksi runoksesi, kyllä se vielä tuosta lähtee.
onneks olkoo.. :)^^
Mielettömän kaunis runo! :)
suosikkeihin menee -->