Afasia

Itken koska en voi istua myrskyssä
pienessä möykyssä, syksyn sylkyssä
En tunne enää mailmani rajoja
mutten vapautta maista
on vain suuri kenttä
kukkuloiden takana
en tunne tietä tyyneyteen
epäily
maistuu suolaiselle
kuin kyynel nenän kautta suuhun
meikkiä ei ole tänään
meikkiä ei ole tänään
joten et pysty niitä levittämään
mikä on tämä polttava paine
hohkaava kivi sisuksissa
olet siinä enkä osaa
olemassaoloasi sulattaa
vaikka vain tahtoisit minua suudella
helliä kuin haurainta liljaa
tunnen vain savun tuoksun
hengityselimieni reunamilla
en voi hengittää
en voi hengittää
itkenkö vain itseni määrää
vai myöskin jotain olennaista
en ole enää pikkutyttö
mutten lähelläkään naista
silti sylissäsi olen pieni
harmaa, kääpäsieni
paikoillani kasvin lailla
törröttävä varsi
ja kadehdin keveitä lehtiä
jotka lentävät ajatusten lailla ilmaan
tahdon seurata niitä
tahdon seurata niitä
mutten leiju taivaalle
koska olemukseni on kallioinen
rosoiset reunat puhkoo ilmapallon
ja olen muovinpalanen maassa
tallokaa, en rypisty
olen maassa, et minuun pysty
koska olen sitkeää kuin kumi, muovi
valtava huoli
katkoo siivet olemisen keveydestä
hyvästijää, vapaus