Keijutyttö90

Kerään lattialta sirpaleita, itsetuntoni palasia.
Voi kumpa saisin tuntea sen, ulkoisen kauneuden.
Miten voikaan olla, vääristynyt peilikuva tytön tuon.
Peiliin katsoo vain tyttö surullinen,
on kauneus vain haaveissa sen.
Joka päivä tyttö itselleen hokee "et ole kaunis".
Yksin itkee ja toivoo pääsevänsä pois, kumpa asiat toisin ois.

Ne kusipäät joskus vei tytön itsetunnon, ei takas sitä saa.
Katsoo tyttö peiliin ja itkee taas.
Parempi hiljaa olla, pitää kaiken sisällä.
Ei tätä kukaan kuitenkaan ymmärrä.
"Olet kaunis, hyväksy itsesi" niin ne sanoo.
Mutta mieli kaiken toisin uskoa tahtoo.
Ehkä joskus annan luvan hyväksyä itseni, rakastaa peilikuvaani.
Onneksi kuitenkin hyväksyt minut näin rakkaani.