enthusiasm

Oli talvi.
Tapasimme vahingossa,
salaa.

Olit kihloissa,
en sitä tiennyt.

Kihlattusi jätit,
minut elämääsi otit.
Rakastuin.

Tuli kevät.
Rupesit miettimään
onko tämä sittenkään järkevää?

Minut jätit,
yksin hylkäsit.

Aikasi rellestit,
mutta minua kuitenkin kaipasit.
Takaisin luokseni palasit.

Ilma lämpeni,
nautimme toisistamme.
Kietouduimme yhteen
kuin keväiset pajunkissat.

Saapui kesä,
Juhannusyö.
Ensimmäisen kerran
sydämeni pysäytit:
"Rakastan sinua."

Kunnes rupesit taas miettimään
kantaako tämä suhde hedelmää?

Minut jälleen hylkäsit,
yksin helottavaan heinäkuuhun.

Vaihtui syksyyn.
Edelleen vuoksesi itkin,
murehdin.
Sinua kuitenkin rakastin.

Jokainen ilta
viimeisen tupakan aikaan
istuin ikkunalle,
katselin taivaalle.

Toivoin,
että ajattelisit minua.

Tuli talvi.
Sinut pitkästä aikaa tapasin,
halasin.
Hölmö minä
sinua vieläkin rakastin.

Halatessa
sinä rupesit muistelemaan,
kuinka ihanaa meillä olikaan.
Kuinka ihanaa oli rakastaa.

Avosylin sinut otin vastaan,
mitä kaikkea edessä voi ollakaan
kun yhdessä taivaltaa,
ja sinua saa rakastaa.

Jälleen on kevät tuloillaan,
ja minua pelottaa.
Annoit minun vaivatta sinua rakastaa,
mutta taas mietit
onko tämä kannattavaa?

Milloin opin,
ettei sinua kannata rakastaa?