Nimetön
ennen minä olin hyvä isäntä
sanoja tuli
kirjoitin uudestaan
piirsin sanani mieleeni
sanat sikisivät
toivat lapsensakin kylään
jäivät pysyviksi asukeiksi
vaativat tulla nähdyiksi
syksy putosi maahan, niin
sanat lähtivät
minä muutuin
otin asuinkumppanikseni aikuisuuden
surun typeristä haavekuvista
asunnon joka ei ole kotini
mieleni kaipaa pieneen kylääni
sanojeni luokse
kirjoitusten sekaan
minä todella kuvittelin olevani tämän tarinan runotyttö
pettämällä itseni
häädin sanani pois
ne eivät ole nousseet minusta vuosiin
minä raitistuin
rupesin pesemään pyykkiä
hoitamaan huonekasveja
sanat jättivät tyhjyyden
ilkkuivat kun muut onnistuivat
minäkin ennen
kuinka asuttaa nuoruus sisäänsä uudestaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Hienosti ja mukaansa viettelevästi kertoilet runotytöstä.. Mutta mutta.. Eihän nuoruus ole siusta poistunut.. Se on siellä takavasemalla piilossa aikuisuutta.. vähän pölyntyneenä, mutta käyttövalmiina..