Lapsuus
Kun varjo lankeaa uudelleen huoneeseen,
ja isän raivo iskee jälleen,
ilma muuttuu raskaaksi hengittää.
Äiti ei jaksa, hän taipuu painon alta,
voimaton suojaksi, voimaton valoksi.
Ja minä pelkään.
Pelkään jokaista ääntä,
jokaista askelta käytävässä,
sitä pimeyttä, joka tahtoo niellä kaiken.
Mutta tämä pelko ei jää tähän taloon.
ja isän raivo iskee jälleen,
ilma muuttuu raskaaksi hengittää.
Äiti ei jaksa, hän taipuu painon alta,
voimaton suojaksi, voimaton valoksi.
Ja minä pelkään.
Pelkään jokaista ääntä,
jokaista askelta käytävässä,
sitä pimeyttä, joka tahtoo niellä kaiken.
Mutta tämä pelko ei jää tähän taloon.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tarkasti sanoitettu! Mainio, lohduton runo, joka on kuin isku palleaan.