Lokakuun aamut
Jos herää vartin varhemmin
ehtii kävellä viimeisen asemanvälin
niin kuin kävelisi unesta valveeseen
Omituinen sumu
jota liikkuvien junien valokeilat viipaloivat
Tyhjällä tiellä katuvalojen tuhannet kimaltelevat heijastukset, ei ketään
Jos herää hieman aiemmin, ehtii kävellä
läpi hiljaisuuden niin kuin kulkisi kuolemasta elämään
Ei ketään, linnutkin nukkuvat
kun oikaisen metsäpolun kautta
Ja kun astuu metsästä tien laitaan
liikennevalot, autojen äänet,
parisataa askelta, perillä
äskeinen matka on kuin uni, jonka omituisesti muistaa
vielä herättyään
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno lukukokemus.
upea
hienosti kuvailit tämän hetken'
kiitos tästä :)