talvetus
kasvojesi ilme oli vettähylkivä
ja odotti sadetta, kevään tulvaa
eikä ne viisaudet joita
varjoissa viljellään
olleet kuin osittain tosia
vaikka huoli huomisesta
on totta
kohta tuhka jäähtyy
ja hartioille kasvaa
hirsi- tai paratiisipuu
minä ajattelen sinua
toisinaan
olet koko maailma
ja pakohuone josta ei pääse pois
unikuva kerrallaan
luon sinut uudestaan
kylkiluu kylkiluulta
viimeistä piirtoa myöten
kunnes ääriviivat häipyvät
linnut palaavat etelästä
vuodet sulavat toisiinsa kiinni
ja kevät valaa nuppujaan
sanojen suojissa
maan povessa
kivien alla
kytee
taas
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit