Nimetön
Siitä on kauan kun viimeksi
avasin silmäni näin
veden valua kasvojen kaaria.
Ja siitä mitä näen nyt,
ei voi laulaa,
ei puhua.
Ja vaikka paljon on jo mennyt
ja liian myöhäistä tavoittaa,
on myös paljon
mitä odottaa.
Ja sitä katsellen minä hengitän syvään.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
