Apollo71

Kävelin kanssasi synkässä metsässä, en pelännyt lainkaan olithan vieressä. Mutta kirposi kätesi kädestä mun, olin aivan yksin, tunsin ma tukehdun.

Tuli kädet vieraat auttoivat nousemaan, mutta metsä vain synkkeni, tein kai kuolemaa. Huusin ma tuskasta, kuin unessa oisin, sun kättäsi etsin sen niin löytävän soisin.

Eksyin pimeään olin yksin ma vain, sinulta aikanaan valoni sain. Nyt rukoilen jumalaa tuo valoni mun, en yksin voi olla olet kaikkeni mun.