Loruaittalainen

Niin usein silloin he uppoutuneina toistensa sieluihin
nyt jokaista sanaa varoen
liian paljon salaisuuksia
liian vähän puhetta

On äänet kuin taustameteliä
sanat put o a v a t
eivät kuitenkaan niitä kuule
ajattelevat taustamerkityksiä

Tyttö uskoi voivansa olla vihdoin onnellinen
sen sydän lauloi
oli rakkauden akrobatiaa jossa ne oli vähällä sulaa onnesta
oli edessä vielä kerran se tanssi
sieltä sitten Siihen Puutaloon, jonka pihalla kukkii Se Omenapuu

sisäinen rauha ja kutittava tunne mahan pohjassa

"Kuinka saisin vielä otteen kädestäsi
haluaisin kääntää kasvosi takaisin meihin
Meidän maailmamme oli kaunis
maailman kaunein ja varmin asia kylmyyden valtakunnassa

Jos katson nyt tähtihietikkoa
ovat ne varmasti eri tähdet kuin silloin
kun rakastin sinua kaukaa"

Ehkä he olivatkin sattuneet yhteen vahingossa, eivät enää arvostaneet
hylkäsivät näin yhteiset haaveensa
saavuttamisen raukea velttous taltutti tuntemisen taidon

Niitä kyynikkoja, niin saatanan a i k u i s i a