Enska Koo

Puheita ei pidetty
vain itkua
asianomaisten toimesta
 
Ei pappia, ei puheita,
ei puista pientä arkkua,
ei puvuissa synkkinä seisovia kantajia
 
Vain sinä ja minä,
joiden väliltä sanat jo loppuneet
Se mitä hetken oli, kuollut
 
Turtana
reunalla kuopan,
jonka pohjaa ei näy
ja jota eivät miljoonatkaan lapiolliset
umpeen täyttäisi
 
Lepää rauhassa, ainoani