Joonasfff

Sinä hetkenä kun näin lintujen lentävän mansardikattojen sivulle,

yli ja katoavan

Palautin mieleeni miksi nousen, miten nousen,

Ja minne päin ovat jouseni virittyneet

Kultainen heijastus ahdistavien muotojen rinnalla,

Vapauttaen vankina olleen tunteen vapaudesta

Tauko pienen ihmisen turhamaisuudesta

Sävelmä ilman aktia, ilman toistuvaa huipennusta ja alemmuudentunnetta

Kun heräsin se oli taas pahempaa

Raukkamaisen ankara syyllisyys elintoiminnot lannistaen

Sukuvikanako soi sävel riittämättömyyden

Rakentaen muurin joka arpeuttaa

Piilottaa kosketuksen lahjaan, jota jossain, synniksi kutsutaan