Sinä hetkenä kun näin lintujen lentävän mansardikattojen sivulle,
yli ja katoavan
Palautin mieleeni miksi nousen, miten nousen,
Ja minne päin ovat jouseni virittyneet
Kultainen heijastus ahdistavien muotojen rinnalla,
Vapauttaen vankina olleen tunteen vapaudesta
Tauko pienen ihmisen turhamaisuudesta
Sävelmä ilman aktia, ilman toistuvaa huipennusta ja alemmuudentunnetta
Kun heräsin se oli taas pahempaa
Raukkamaisen ankara syyllisyys elintoiminnot lannistaen
Sukuvikanako soi sävel riittämättömyyden
Rakentaen muurin joka arpeuttaa
Piilottaa kosketuksen lahjaan, jota jossain, synniksi kutsutaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit