katro

Tässä ajassa, niinkuin kaikissa aikaisemmissa,
viihde voittaa järjen, turhassa, merkityksellisessä paskassa.

Pitää ymmärtää hymyillä ja nauraa, pitää olla kivaa.
Surumielisyys on likainen mies tupakansavuisella kujalla. Älä venytä naamaa. Ei saa näyttää kuinka pihalla on. Koskaan.

Marssit pimeän marraskuun loskaan, kasvot heikossa sinisessä loisteessa.
Syötät sormella kaloreita appsiin, lasket elopainon instagrammoissa.

Tärkeää ei ole se mitä on, an sich. Tärkeää on se, miltä luulet sen muiden silmissä näyttävän.

Älä tuu enää, sä et tunne, an mich.