Kaikuva

Autioituneita katseita,
Tuliaisia Ruotsista,
haluu vanhoja aikoja muistella,
Oman päänsä pakolainen,
sinne kai tarvittais passia.

Anteeksi herra, olette taas unohtaneet ajatella, sisiinpäänne pääsy evätty, päänne sisällä turha oleskelu kielletty.
Ensi kerralla täyttäkää tämä lomake ja etsikää ajatukset omanne.
Näin, tässä takaisin vanhentunut passinne,
lähtekää kotiinne, muistakaa kassinne.

Siispä kotona taas mies laittaa silmät kii,
Vai omii ajatuksii? Löytäisikö niitä rahalla tai ehkä kaupasta? Naapurin katseesta? Oven raosta? Satunnaisen naisen tavasta rakastaa?

Mies päätti kokeilla kaikkia,
katsoi naapuria silmiin todeten sen olevan täällä mahdotonta,
Yritti lahjoa ihmisiä kaupassa, mutta löysikin itsensä putkasta.
Maksoi huoralle hetken paratiisista,
vaan itseään katsoi mies yhä katon reunasta.

Niinpä tämä pakolainen, lainsuojaton,
jälleen kotona on,
sängyn reunalle kääriytyy ajatellen,
tämä matka on toivoton.
Hah, siinäpä ajatus aivan oma,
miehen ajatukset kun toimivat vain mielen ahdinkona.