Ville-Haavisto

Olen surkimus, olen surkimus
Jota kukaan ei kaipaa milloinkaan

Minun tekoni menevät aina pieleen
Ja en ollenkaan ole kenenkään mieleen
Minä sain kerran häneltä rakkauden
Mutta minä samantien vain menetin sen

Olen surkimus
Jota kukaan ei kaipaa milloinkaan
Olen surkimus
Joka yksin vain jääpi illoin vaan

Minä menin uudestaan lempeä anomaan
Mutta hän ryhtyikin silloin sanomaan
Että voin lähteä tästä kävelemään
Ja häipyä kokonaan hänen elämästään

Olen surkimus
Jota kukaan ei kaipaa milloinkaan
Olen surkimus
Joka yksin vain jääpi illoin vaan

Minä en todellakaan tiedä mitä tekisin
Kun olen huomannut kaiken olevan turhaa
Ja eräänä päivänä sitten huomasin
Minun käyvän harkitsemaan itsemurhaa