katkelma

Kauan sitten lopetin elämästä
Jo ennen sikiävää syntymääni
Kun jalkani varttuivat maahan kiinni
ne siroiksi muuttuivat pakoon juoksusta

Ja kun ne saivat minut kiinni
Lakkasin olemasta
Niin kuin halvautuva saalis pedolleen
Kuten hylätty kesäkissa

Minusta tuli pelokas ja arka
Piikeillään peittävä itsensä
Alppiruusu jollain ylhäisellä vuorella
jonne eivät enää sanat kaikuneet

Kieltämättä itse keräsi kuivuneen viljansa
Teki tekemättä yli ja tekemällä teki yli

Elämä oli kuten lastenvaunuissa aikanaan
jolloin katselin koivukujan puita ihmetellen
Kahvia, ei herkkuja
Parfyymia, piristystä

Olisiko joku vielä valmis kyseenalaistamaan ettei se olisi normaalia elämää?

Jäljelle jäivät vain airot