Yksinäisyys
Olen ypöyksin sydämessäin, siellä ei ole ketään kanssani.
Ilta kun tulee yksinäisyys palaa vainoamaan minua. Näen kasvot rakkaastani joka ei enää ole kanssani! suru, itku vaikeroiminen ja tuska valtaavat sydämeni repivät sitä, haavat aukenevat kuin veri joka viiltäessään ranteistaan tulee ulos suihkuen.
Yö nuo jotka joskus olivat ihania , mitä hänen kanssaan vietin ovat haihtuneet kuin savuna ilmaan.
Nyt ovat yöt painajaisia täynnä jokainen yö kun tulee on se kauheata teet mitä tahansa tuskat eivät hellitä, ollenkaan vaiko is kuinka pitkään itkenyt.
Hän oli valonpilkkuni jota en enää saa takaisin ja siksi itkenkin öisin ja vaikeroin. kuin susi joka ulvoo täydenkuun aikoihin. Ei minulla ole mitään kuin toivo et pääsisin sen pienen valonpilkun luokse takaisin ja saisin hänen kanssaan loistaa iäti ja saada kertoa hänelle kuin paljon häntä olen päivittäin ikävöinyt.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi