Sini-Ruusu

Hopeinen kuu taas taivaalla on,
on hanki kirkas, valkoinen koskematon.
Mä polkua tuttua saunalle käyn,
kuun valossa hennosti polulla näyn.

Tulen raapaisen pesään ja katsomaan jään,
kun tuli levittää saunalle lämpöisen sään.
Liekkien varjot ne seinän valaisee,
kulkijan yksinäisen saunan tonttu havaitsee.

On huurussa ikkuna saunan, siihen piirrän mä pienen sydämen,
katson pesään ja tulen nauhan, näen puihin kuiviin levinneen.

Hetken päästä mä uudelleen saunalle käyn,
nyt heitän vettä kiukaan kuumuuteen.
Kanssa liekkein varjoina seinällä näyn,
sulaa kauhan lumi kiukaaseen.

Olen levännyt kanssa ajatusten ja katseeni nyt kuutamoon luon,
olen päälleni mä heittänyt lämpöisen veen ja nyt itselleni lepohetken suon.
Kanssa kylmän saunajuoman mä viileämpään käyn,
taas kuutamossa kirkkaassa varjona mä näyn.
Kiitos saunan henki illasta tästä,
kiitos saunasta niin lämpimästä!