Väsyneessä pimeydessä

Runoilija Jukka-Pekka Huttunen

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jukka-Pekka Huttunen kuva
mies
Julkaistu:
351
Liittynyt: 14.8.2008
Viimeksi paikalla: 28.3.2026 10:08

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

HUOM : Jokaista tekstiäni suoja tekijänoikeuslaki. Ethän siis käytä tai kopioi runouttani ilman lupaani ja ilman nimeäni. Kaikki oikeudet pidätetään.
 




 
 
Alkaa ahdistaa
katkeilevat ajatukset
ja niin hän
nousee
ja pukeutuu
kävelee ovesta
pihalle
jatkaa kävelyä
metsän syliiin
hiljaa kuuntele
niin
kauniisti tuuli
runojaan lausuu
miettii
kumpa osaisi
edes
yhden runon
kirjoittaa
niin kuin
tuuli
ja saisi
runolle edes
yhden sydämen
sykkimään
niin että
yhtä-äkkiä kuulee
naurusi
se oli niin
tarttuvaa
että jos
kuollut
olisi ollut
samassa huonessa
se olisi
alkanut nauramaan
niin kuin
nyt nauraa
hän
väsynessä pimeydessä
säikähtää niin
vaikka
se on oma
sydän
joka huutaa kuin
kuikka

©Jukka-Pekka Huttunen

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

monta mukavaa metaforaa; luonto ja muisto toisesta ihmisestä ja ikävää kuikan lailla ujuttava sydän. Hieno!
Hyvin mielenkiintoinen, sykähdyttävä runo.
Todella mielenkiintoinen, taidokas kertomus.
Mielenkiintoisesti ja monin herkin kuvin etenevä runotarina. Ilon ja kaipauksen vuoropuhelua.

Herkkä, hyvä runo
 
sydän hyppähteli muutamassa kohdassa, huikeaa
kauniisti luontokuvilla ikävää maalaileva.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut