Murtunutta kasvua

Tosiaankin, täytyisi pyrkiä muistamaan kaikki hyvät asiat <3 

muuttunutta kasvua?
todella mielenkiintoinen herätys ajatuksiin
mikä on menneisyyden virike tulevaisuudelle
vai onko se kasvun tukahduttava kuorikate

ajattelen että menneisyys kuuluisi olla uuden kasvun
ravinne

no ei todellakaan helppoa aina
hyvät muistot nostavat riman
ja
huonot pyytävät hypätä riman ali

upea runo

niin
mennyt on tietenkin mennyt
vaikka
ainahan se jättää jälkensä
jos
paljon murhetta
muodostuu kasvumuutos erilailla
kuin mitä ilman murhekokemuksia

murtunut on silloin oikea sana

Koskettavan totta.

Puhutteleva runo, ehkä me kaikki ihmiset olemme murtuneita, kuka milläkin lailla.

Tämä on niin totta. Mutta vaikka itsestä tuntuisi että on murtunut ja ettei ole päässyt kunnolla kasvamaan, niin silti elämässä voi olla sellaista herkkyyttä ja kauneutta, mistä toiset saisi ottaa opiksi. Joku toinen voi olla kasvanut paremmin tai ainakin näyttää siltä, mutta jos hän on kova eikä osaa olla empaattinen, niin sitten täytyy toivoa, että hänenkin kovuuteensa tulisi sellaista murtunutta kasvua, jossa on ihmisyyden maku.