Kosketan tuopin kylmää pintaa
katson oluen vahtoavaa kukkaa
ihastelen sen kultaista väriä
makustelen sen ohraista makua
tunnen kielelläni sen raikkauden
koen suussani sen kuohkeuden
Selite:
Kyllähän tämä helmeilevä kesäjuoma ansaitsee omat sanansa muiden joukossa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Onhan olut aina joskus paikallaan... ja runonkin ansainnut.
Kuohuvan mainio tämä janon herättävä runosi.
Voin jo melkein maistaa oluen suussani (vaikken siitä tykkääkään yhtään :D ).
Hienoa kuvailua! :)
Nämä sanasi myös maistuvat hyvältä.
Hieno runo!
omnomnomm (((: kiva runo (;
Kas, oikea ylistyslaulu oluelle ja mikä ettei :S Hienosti piirsit kuvaa kaikesta ja muodostit siitä runon.