pukkipalo

Runoilija Mystis



minä kerroin tarinoita iltanuotiolla
puhuin taivaalle revontulet
ja tähdet

rakkaani
minun tähteni

älä unohda

miten me siinä istuimme
yötä aamuksi

konjakkipulloa tyhjemmäksi

ja vaeltajien suojelupyhimys nauroi
kun talven haamu leikki hangella
lumesta pyörteitä

kutsui savun tanssiin

tervaskanto vain paloi hiljaa
kiireettä kytien
valaisi

hiipui

kunnes meitä ei enää ollut











 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Apuaa..tää on ihanuus!
runon tapahtumat kertovat tunteista , jotka hiipuivat tulen kera vieden lukijan Lappiin
no olispa aika hieno lähtö -
sulautua vaan johonkin
ja konkun sijaan kelpais kyllä ihan jallukin

upea!
Koskettavaa kerrontaa, ihmisen elo kestää muutenkin hetken vain <3 
Sä hypnotisoit mut just tolla nuotion liekillä, ja kuinka upeasti maalailit sillä :)
Kuin kaksi palavaa tulenlieskaa katoaisi taivaalle,toistaan koskematta_ haipuen,sammuen_mutta kuitenkin jotain pientä totuuden ja sadunhohtoista elää elämänkirjan välissä. Tulessa tuulenväreitä ilmassa " oisko hiilenjalanjälkiä menneistä " ?
Tästä tulivat mieleeni lapsuuteni ajat, jolloin isäni kanssa metsätöissä kuljettiin.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut