Olemisesta...

Aika usein eri kirjoittajat alleviivaa runojaan liiaksi viimeisillä säkeillä ja selittävät puhki, että lukijalle jää vähemmän itselleen pohdittavaa. Tässä tapauksessa se jättää taidokkaasti oven kahteen eri suuntaan. 

Hetken tovin
kohdallenne synnytti
levoton aika äänetön
kohtalonsa haikeuden

nimettömän elonsulouden
veistäessään heleämpiä
hymyn kareitaan,
unohtaen itsensä
syvimpään maailmaansa

hyvästit,
jälki jälkeen

huomenna ja tuhannesti

sinä olet



Hieno runosi karautti kielenpäiltä vastarunon.

 

taidokkaasti kuljetat ajatuksen
kaikkein tärkeimpään - SINÄ OLET

Tietoisesti itsestään eläminen on kivaa, hyvä runo

Jokin viehätys tuossa - sulkuosiossa - kun yritän itselleni jäsennellä runon kokonaisuutta ... joki viehätys yleensä hyvin monissa muidenkin runoissa viehättää ... oisko se tietynlaista yhteenkuuluvaisuutta näissä nuoratuissa runoissa/harrastuksissa ?

Niin olet - vahva, hyvä runo!

Ihastuttava runo, voimaannuttava. Hieno, kiitos tästä.

pitkät jäähyväiset

Kunnon hyvästit pitävät mielen tasaisena.

Joskus ei tuhannestikaan riitä, ja lupaukset on tehty rikottavaksi.  ;)
Hieno runo!

On ihana asia, että olet ja tulet olemaan.
Onhan siinä tietenkin olemista.

Nyt hyvin herkkänä hetkenäsi olet tässä sielukkaassa runossa sisällä ollut. 

Vai onko runon minä sittenkään valmis hyvästelemään? Hyvä runo.