Särkynyt...

Runoilija Mystis

Minä ehdin nähdä hänet
siinä peltiromun keskellä
juuri kun
valot vaihtuivat
verenpunaiseksi

Ja joku huusi

Hyvä Luoja
auttakaa
joku

Se en voinut olla minä
sillä minä näin
miten avautuneen rintakehän alla
sykki vielä

Jokainen särkemäni sydän
omanikin

Siinä kadulla

Minä näin
miten ikuisuus välähti
hetken
hänen silmissään

Ja aika lakkasi olemasta

Selite: 
Ikivanha - muistojen kätköistä...
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettava, surullinen runo...hyvin kirjoitettu

Koskettava hieno runosi!!

Runon kuvaama hätä ja kauhistus tarttuu lukijaan, kuin auringon lämmittämä pihka, vihreistä kävyistä poimijan sormiin.

Runo tuo tapahtuman, käsin kosketeltavasti lukijan eteen.

Oikein hyvä runo.

Pysäyttävä ja järkyttävyydestä huolimatta kaunis runo. Tunteita ravistava hauras tunnelma. Taitavasti kirjoitettu tiivis runo. Pidän.

Hyvin koskettava kuvaus, pysähdytti.

miten toimisin ite
jos tällaiseen tilanteeseen joutuisin

Se on varmasti järkyttävä ja surullinen näky.
Riipaiseva runo.

Taidokkani ja herkin
vedoin tilannekuvaus
kun ikuisuus laskee
kätensä

Värisyttävän hieno! jotenkin vain niin todellinen.

Jäykistyn kauhusta tätä lukiessani, vaikka ei suinkaan pitäisi hyytyä oikeassa tilanteessa. Auttaneeko tämä sydämien särkyessä?

Voih... Surullinen on tämä...

Paino lisääntyi olkapäillä, huikean hienosti kirjoitettu
Olisin shokissa jos kohdalleni tulisi.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot