Tonttulan aitan sekalaisia aarteita - 12

Runoilija Mystis



aitan seinustalla roikkuu ihka aidot länget
sänget pelloille polle veti entisaikaan

mitä muuta vetää saikaan

tukkipuut metsän sylistä
kylistä sokerit kahvit jauhot ja muut
millä muonitettiin loppasuut

aisat löytyy ja kulkusetkin yhä
pyhäkirkon mäellä kilkattaneet silloin

milloin polle vauhdilla kirkkomatkat lensi
ensi ensimmäisten joukossa sanaa kuulemaan

tuulemaan laittoi lumetkin lähipuista

muista menijöistä viis
siis vauhtia riitti

kiitti kyytiläinen ensin luojaa sitten pollea vasta
tavasta matka taittaa
laittaa puoliksi aika

taika länkien siinä pollen korviin kuiski
huiski häntä siihen malliin
talliin takaisin kiire kai

sai kyytiä tonttu tuomiselle

huomiselle uuden lorun

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Pollen hirnahteluun ja häntäjouhien heilahdukseen johdattelee tämän päivän luukun avaus.
Kiitos vaan paljon tästäkin!
Lukijaansa tarttui riimi
kiiri kivasti, laittoi kalkkaa
niin helkkää kuin aisakello
pollen konsultiksi ryhtyneen
korviin otti viima tuulispään
ruunatun mestarin, kirkkotien herran

Vaan kerran uuden tavaan
ja törmään uuteen sanaan
kun löydän

runon huomenna auenneen :)
 
Hurjan opettavainen tämä siitä, miten tärkeä on ruuna, mutta vähemmälle arvolle silti jää, kun yläkerran ukolle pitää ensin osoittaa kiitokset. Ei ruohonjuuritasolla ole aiemminkaan se suurin tekijä ollut, ei vaikka pellossa on ollut ravinto ja pirtin tuvassa lämpö. Pelossa perkeleiden ja jumalten kauhua syvissä sisuksissa on koettu, vaikka nälkäkin on saattanut joskus vatsassa kurnia. Jos on ollut isorokko tai keuhkopöhö, sökö on silti ensin pelattu ja sitten katsottu, miten potilasta hoidetaan (jos silloinkaan aina välttämättä ehditty ajoissa).

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot