Kivi

kellui pohjasta punainen kivi
hyppäsi olkapäälle joen rannan

pakko oli pienen lähteä
haavetta suurta tavoitella

lintu, tuuli, kukka nähdä

ihmetteli vierellä kivipaadet
mitä tuo pieni oikein etsi

kukat kasvoivat ympärillään
linnut lauloivat harjusta harjuun
tuuli huilullaan laulua säesti

ettekö ymmärrä vanhat viisaat
ei ole minulla lintua, kukkaa
ei ole tuulta vilvoittamassa

ellen minä puolta itsestäni löydä
aikojen alussa lohkaistua palaa

vaelsi kivi vehreään laaksoon
levähti siru lammen rantaan
silmänsä väsyneet sulki muru

kun aamun kajoon heräsi kivi
vierellään hymyili hellä hohde

laulavat linnut
soittaa tuuli
kukat lanteitaan keinuttavat

punaisen vuoren rinteellä