Ulkona myrskyää ja sataa,
pisara valuu pitkin ikkunaa,
piirrän sen alle suun surullisen.
Piirrän silmät, joita suru koristaa,
Pisara heijastuu silmääni,
josta valuu kyynel poskelleni.
Kirjeeseen ilmestyy tahra,
muste leviää, Et tajua.
Kuinka sinua kaipaan.
Pian alan kirjettäni jatkaa,
jota en tuu ikinä lähettää.
Sinä olit lähtenyt kauas pois,
en vielä sua vois sinne seurata.
Kirjoitan paperin täyteen,
mutta kukaan ei saisi siitä selvää.
Käsialani on suttuista,
koska silmäni olivat sumeat ikävästä.
Paperi on täynnä reikiä,
koska en huomannut surua,
joka oli haurastanut paperin.
Sieltä minne olin jo ehtinyt kirjoittaa,
olivat silmäni valuvat kaipuun pisarat,
sekoittaneet sanat sumuksi.
Juuri sellaiseksi, mitä silmissäni näin.
En koskaan kirjettäni tulisi lukemaan,
ei kukaan tulisi koskaan tietämään,
mitä olisin sulle aikonut kirjoittaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
