Pieni keiju yli taivahan lensi,
aikoi lähteä hän kotikolostaan.
Vanhemmilleen kirjeen laittoi,
ettei tarvitsisi olla huolissaan.
Tapasi metsässä matkallaan Hiiden,
halusi tästä ystävän.
Ei tiennyt keiju Hiiden,
olevan kamalan ilkeän.
Hiiden ilkeän silmät loisti,
halusi keijun omakseen,
Mahtavan taijan taikoi ja loitsi,
Ei muutukkaan keiju ennalleen.
Hiisi keijun neidonkengäksi muutti,
kuusimetsään synkkähän.
Kohta aurinko aamua huusi,
katosi Hiisi, poissa nyt hän.
Jos sä pienen neidonkenkäsen näät,
kauniin ja niin suloisen.
Niin siitä kulkenut joskus on,
keiju kovin hyväuskoinen.
Selite:
Tarina Hiidestä ja Keijukaisesta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oikein mukava satu, pidin :)
surullinen satu, mutta oikein kaunis!
Ihana :)