Muistoja tulvii
hiljaiseen mieleen
...kuinka saatoinkaan
sinua...
emäntäsi luokse.
Nyt ilman teitä,
näin yksin ajattelen,
kivuitta kirmaa
taivaanrantaan juokse
ja terveiseni
sinne saata.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Muistoja tulvii
hiljaiseen mieleen
...kuinka saatoinkaan
sinua...
emäntäsi luokse.
Nyt ilman teitä,
näin yksin ajattelen,
kivuitta kirmaa
taivaanrantaan juokse
ja terveiseni
sinne saata.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Adastra | jälkipuhe | 4.12.2006 | 2 | Runo |
| Adastra | Maria | 15.11.2006 | 3 | Runo |
| Adastra | elämäni ensimmäinen | 9.11.2006 | 9 | Runo |
| Adastra | kantava unelma | 9.11.2006 | 3 | Runo |
Kommentit
Suru tässä kauniisti on.
Surua..kaunista muistelua, joka purkautuu sanoiksi. Taivas on toinen koti, jossa väsyneen on hyvä olla..
Surullisen hellät jäähyväiset,
muistojen turvin saamme
jatkaa elämäämme.
Sivut