Niin minä olin maailmaa nähnyt
muttei se minua
Sivistänyt
niinä aamuina
kun päätä ei kivistänyt
itseäni lukemalla
Tukemalla muita
koitan anteeksi anoa
valheita ja sanoa:
Pukea voi lausein
vaan peittämättä jää
usein se alkupää
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ei kait runossa käyny niin ku sille etanalle, joka oli porstuassa, ja sano; jos kiirehittä ni en lähekkää, ja hoppuumalla syntyy pissipäisiä lapsia? miten on jos se syyllisyys on jo penskasta sisään rakennettua!
Tässä oli elämänmakua ja suuria haasteita, viisaita ajatuksia toisille jaettavaksi. Liikaa ku sivistää jää alkukantaiset ajatukset alkupäähän.
Herkkä teksti, hieno sanoma *~¨¨
Miettimään laittava vahva runo. Hienoa.
Kaiken alku ja juuri
usein peittyy hämärään...
Mielenkiintoinen ajatuksia herättävä runo. Sivistäminen voi vaikuttaa ulkoiseen olemukseen, mutta sisimmässä temmeltävät kaikki alkukantaiset tunteet ja vaistot.
Kyllä. Ei muuta.
Jännästi tehty runo.
Lauserakenne sopii hyvin otsikkoon!!
Hienosti kirjoitettu!
niin hienoa maailmaa nähneenä kerrot jännällä tunnelmalla elämänkulkua, hieno hauska runo jota jouduin hetken ajattelemaankin
Totta turiset. Viisaita sanoja. Kaikkea kuulemaansa ei ehkä aina tarvitsekaan ymmärtää. Hieno runo!
Hm, ajatusta tässä ;)
Olisko karvahatusta alkupään peittäjäksi.
Sivut