Tehometsänhoitotakuurahastonhoitajan vastuuvapaustaistelu

Minkäpä ihminen luonnolle mahtaa,
se teettää niin monen moista.
Kun joku lintuja keväisin vahtaa,
on toisen mielessä aivan toista.
Eräs kaikki ain' tahtoo voittaa,
muuan luovuttais' vähemmällä.
Padan äärell' voi rumpua soittaa,
"kuulkaa; hätä taas on lähemmällä!"

Yhteiskunnassa jaettua huolta,
saa leivän päälliseks' lohkaista.
Oisko kiusattua osapuolta,
mahdollistakaan rohkaista?
Voiko apua saada ees' muilta,
jotka syömein tuskaa ei nää?
Saako vastausta metsän puilta,
joita hyvinvointi hävittää?

Vaikk' oppi ois vain murhe musta
myrskypilvi sun pääsi yllä,
niin ilman päästötodistusta
ei arvoa väärinymmärretyllä.
Neuvokseenkin voinee ottaa
yhteyden udellen annista,
operaattori palvelun tuottaa
-sekään kaupallisuutta ei lannista.

Metsäämme, siis yhteiskuntaan
jo nuoret vesat vihansa suuntaa,
kunnes iskostuu tajuntaan
-ei pääse itseään piiloon puun taa...
Sitten hyväntekijän elkein
mielenterveyteen panostetaan,
itsekunnioitus näin melkein
onnistuneesti ostetaan.

Leimikkoa vaalien edellä
kuultua on hyvä kritisoida.
Siitä jatkaen sitten vedellä
päätöksiä, konkretisoida.
Pilkkakirveen iskelmiä
ei aikakaan arvetta hoida,
kurinalaisia mietelmiä
alkaa muokkaamaan eikö jo voida..?