Oodi baba

Nyt kerron aivan ominpäin
mä sanasepistä.

Vaikk' joku ehkä tuumaa että
"taaskin epistä"...

Tää on oodi runorosvosta
Baba nimeltään,

ken riimejä vain piirteli
kun oli nälissään.

Hän naurismaalta karkasi
jo lasna ollessaan,

eikä opikseen oo ottanut
- ainakaan tosissaan.

Kutkutti moni neitonen
hänt' strutsipuuhkallaan,

mutt' Baba lauloi lauluaan:
"...näit' raittejain tramppaan..."

Kun Baba viimein kohdata
sai vertaisiansa,

niin jakautumaan alkoi
kohta kulttuurikansa.

Ei ollut kai se vikansa
ainokainen lain,

kun antoi syöttisikansa
porsastella vain.

Hän kääri tinapaperiin
muutakin puppua.

Ja siitä kiertää vieläkin
mont' "tosi juttua".

Vaan ootko kuullu taikka nähny
kuinka rakastaa,

tai päivin pitkopullaansa
Katriinaan myös kastaa...

Niin moni vielä unelmoi
torttuja leipoissaan,

ett' Baba luokseen tulisi
ja ryhtyis runoomaan.

Vaan Baban sydän aukeaa
vain tunnus-sanallaan

ja sana tietoisuudessa
kainalokanallaan...