Aina jokin osa minua

Runoilija lindalinda

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> lindalinda kuva
nainen
Julkaistu:
257
Liittynyt: 5.8.2007
Viimeksi paikalla: 2.4.2024 9:26

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
6.12.1952

Minusta ei koskaan tullut mitään ihmisenä ja nyt ei enää ehdi tulemaankaan, luulen. 

Ihanaa jos löysit runoistani jotain.
---

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin
- Mauno Koivisto
 
Suosittelen:
 

on aika muuttaa muotoa
käyttää unohtuneita elementtejä enemmän
varpaita, nilkkoja
kaksien kylkiluiden kyhnytystä vastakkain

siksi
että sormenpäiden käyttö on jo kulunut
karheiden pintojen hyväilystä
hiuksetkin takkuuntuneet
( tiedät kai miksi )

joskus on vain pakko mennä
että tietäisi palatessaan
ojentuuko ryppyinen käsi vastaan
onko katseessa lähteen kosteus

vaikka olisi kuinka pimeää
aina jokin osa minua tunnistaa Sinut
ja kaikkina kylminä öinä
haluan yhäkin käpertyä kainaloosi
niin kuin sikiö äidin kohtuun

turvaan

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

rakkautta eli ihana

Hienosti kirjoitettu. ^^

Lämpöä ja rakkautta huokuu tämä.

Vahvaa läheisyyttä ja turvallisuuden tunnetta tässä runossasi

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot